torstai 31. heinäkuuta 2025

Saunailta Duluthissa


Suomalainen suuntaa aina saunaan pitkän päivän päätteeksi. Niinpä neljä Haverista päätti lähteä tutustumaan Duluthin Radisson-hotellin saunaan ja uima-altaaseen. Sauna löytyi. Tosin se oli täynnä amerikkalaisia teinejä viettämässä vapaailtaansa. Siispä peräännyimme uima-altaaseen. Kuitenkin sauna houkutteli ja hetken päästä lauteilta löytyikin tilaa.

Sauna ei ollut suuren suuri, noin kuusi neliötä. Saunan kiuas ei varsinaisesti hehkunut lämpöä, mutta lämmin tunnelma siellä oli! Varsinkin kun nämä amerikkalaisteinit tulivat tekemään tuttavuutta kanssamme. Laskimme, että parhaimmillaan meitä oli 17 henkeä saunassa. Säikähdimme, kun viimeksi tullut poika näytti istahtavan suoraan kiukaalle, mutta hän rauhoitti meitä hätäilijoitä sanomalla: ”I don’t sit on the rocks!”

Tapaaminen välittömien ja tutustumaan innostuneiden nuorien kanssa oli hauska. Amerikkalaisnuoret kyselivät paljon Suomesta. He olivat kuulleet, että Suomi on maailman onnellisin maa ja halusivat tietää, pitääkö se paikkansa. Heitä kiinnosti myös se mitä mieltä olemme amerikkalaisesta ruoasta. Auto- ja moottoripyöräasioitakin ehdittiin sivuta. See you later!


Kierros Duluth-Finland-Ely-Duluth

Torstaiaamuna hyvin ilmastoidun bussin keula suuntasi Duluthista kohti pohjoista. Reitin alku kulki Lake Superior -järven rantaa myötäillen. Järven yllä leijui savusumua, jota on kulkeutunut kesän ajan Kanadan puolelta. Järvi on suurin ns. Suurista järvistä. Järven koosta kertovia lukuja: pituus 563 km, leveys 258 km ja keskisyvyys 147 m. Kierros koko järven ympäri tekee 1047 km. 10 % maan juomavedestä tulee tästä järvestä.

Gooseberry Falls (karviaisputoukset) oli ensimmäinen pysähdyspaikka. Hieman hirvitti, kun ihmiset pääsivät liikkumaan putouksen reuna-alueilla verraten vapaasti.
 

Valtaväylältä käännyimme kohti Finland-nimistä kylää. Se on suomalaislähtöisten siirtolaisten perustama kylä v. 1895. Asukasluku on ollut 230 henkeä v. 2023. Pienuudesta huolimatta kylästä löytyvät kuitenkin tärkeät palvelut eli kauppa, posti, huoltamo, kirkko ja peräti neljä kapakkaa!

Myös Elyssä sijainneen lounaspaikan listalta löytyi jotakin Suomeen viittaavaa eli Land of 10 000 Lakes oli kuhaa hapanleivällä.

Karhukeskus Elyssä esitteli kattavasti Pohjois-Amerikan luontoa ja eläimiä. Keskuksessa on tarhattu kolme mustakarhua, joiden ruokintaa oli mahdollisuus seurata. Varsin näppärästi aidan rakosiin asetetut maapähkinät päätyivät karhujen suihin!

Paluumatkalla näimme valtavan kaivoksen ja meille suomalaisille niin tuttua metsää riitti myös koko matkan ajan. Näistä ovat suomalaiset siirtolaiset toimeentuloaan hankkineet aikoinaan.

Karhukeskuksesta ostettu magneetti antoi elämänohjeita karhunpennulta:
Explore your world - Tutki maailmaasi!
Get out and play - Mene ulos ja leiki!
Make every day an adventure - Tee jokaisesta päivästä seikkailu!
Get plenty of sleep - Nuku riittävästi!
Hang on - Älä luovuta!


keskiviikko 30. heinäkuuta 2025

Tuulen viemänä ja navetan hajuisena kohti Duluthia


Keskiviikkoaamu valkeni lämpimänä ja puolipilvisenä Minneapolisissa. Lempeän tuulen saattelemina lähdimme tutustumaan Minneapolisin maisemiin Mississippijokea pitkin. Siipiratasalus oli kuin suoraan Tuulen viemää -elokuvasta ja vehreät rantamaisemat lipuivat ohitsemme iloisen puheensorinan täyttäessä ilman.

Jokiristeilyn jälkeen matkamme jatkui kohti Duluthia, jonka seudulle suomalaiset olivat aikoinaan muuttaneet sankoin joukoin maa- ja metsätöihin sekä työhön kaivokselle. Matkalla saimme maistiaisen tämän päivän maanviljelyksestä Minnesotassa tutustuessamme Watrin Farmsin maitotilaan.

Heti tilalle päästyämme saimme jälleen kerran kokea sitä lämmintä vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, josta olimme päässeet nauttimaan jo edellisen päivän kaupunkikierroksella  ja illanvietossa. Ensin tilan isäntä kertoi meille maanviljelyksestä omalla tilallaan ja Yhdysvalloissa ja sen jälkeen tilan emäntä kierrätti meitä ympäri maatilaa ja esitteli maidontuotantoa.

Kiitokseksi ihanasta tutustumiskäynnistä lauloimme tilan väelle lähtiäisiksi Arvon mekin ansaitsemme toivottaen heidän tilalleen hyvää jatkoa ja että "leipä kasvaa kyntäjälle, onni työnsä täyttäjälle".

tiistai 29. heinäkuuta 2025

Uusia sukulaisia, uusia ystäviä


Mikä onkaan se yhteenkuuluvuuden tunne, joka joskus syntyy siitä hetkestä, kun ihmiset tapaavat toisensa? Joskus ei tarvita kuin yhteinen harrastus, yhteinen kokemus tai yhteinen ystävä, joka saa meidät tuntemaan entuudestaan tuntemattoman ihmisen hetkessä tutuksi.

Yhteenkuuluvuuden tunteeseen riittää myös yhteinen sukunimi tai tieto yhteisestä esi-isästä. Näin kävi, kun tapasimme tiistai-iltana Minneapolisissa asuvia kaukaisia sukulaisiamme yhteisellä illallisella. Heti ensi hetkestä alkaen juttu luisti niin, ettei kukaan malttanut istuutua, ruokaa ei saatu tilattua ja ateriat jäähtyvät lautasilla, kun keskityttiin tärkeämpiin asioihin.

Kysymykset ja vastaukset risteilivät, vaikkei yhteistä kieltä aina ollutkaan. Missä sinä asut? Millainen perhe sinulla on? Mitä ruokia teillä syödään? Millainen sää siellä on? Mitä kieliä te puhutte? Oletteko käyneet Suomessa? Oletteko täällä ensimmäistä kertaa? Heti alkumetreillä kaivettiin esiin puhelinten kääntäjät,  kartat ja valokuva-arkistot. Tässä on minun kotini ja tässä perheeni. Täältä minä olen kotoisin ja täällä minä nyt asun. Tässä ovat ystäväni ja tältä näyttää kotimaani.

Tärkeimpiä ja vaikeimpia käännettäviä olivat kuitenkin tarinat elävästä elämästä: kertomukset siitä, kuka sukulainen oli muuttanut maasta toiseen, kenen kanssa oli menty naimisiin, kuka oli kenenenkin isovanhempi, täti, setä, serkku ja pikkuserkku ja miten kaukaiset sukulaiset olivat löytäneet toisensa.

Ja mitäpä olisi ilta ilman kalajuttuja! Voi hyvä tavaton sitä kalakuvien ja kielestä toiseen käännettyjen kalojen määrää, johon ilta päättyi!

ahven = perch
hauki = pike
kuha = walleye
lohi = salmon
taimen = trout
lahna = bream

Suuren maailman ihmeitä

Osa ryhmästä lähti tiistaipäivän nähtävyyskierroksen jälkeen tutustumaan Yhdysvaltojen suurimpaan ostoskeskukseen Mall of Americaan. Sinne vievä bussi lähti parin korttelin päästä hotellilta. Bussilipujen ostaminen tapahtui automaatilta yksittäin ja hitaanlaisesti. Viimeinen bussilippu tulostui juuri, kun muut olivat jo nousemassa bussiin.

Bussimatkalla näimme hieman vaatimattomampi asuinaluetta kuin mitä aiemmin päivällä St. Paulissa. Perille päästyämme löysimme kyselemällä pohjoisen sisäänkäynnin palvelupisteelle, jossa oli ryhmällemme varatut VIP-ostoskassit ja kuponkivihkot. Samalla kävi ilmi, että palvelupisteen nuorella työntekijällä oli suomalaisia sukujuuria. 

Hetken ehdimme kierrellä kauppakeskuksessa ja sen sisällä olevassa huvipuistossa, ennen kuin oli aika lähteä paluumatkalle. Kaikenlaista nähtävää oli tutuista H&M- ja Zara- liikkeistä meille oudompiin. Näimme suurta ja kimaltavaa. Miehet pääsivät jopa kurkkimaan Teslan uumeniin.

Kävelimme myös huvipuiston läpi. Osa ehti tehdä ostoksia ja jotkut saivat jopa hyödynnettyä kuponkivihkoa. Paluumatkalla bussissa oli erittäin ystävällinen kuski, joka neuvoi millä pysäkillä meidän tulee jäädä pois. Juuri täsmällisesti ehdimme takaisin hotellille illalliselle.

Minnehaha, Eliel Saarinen ja elämän tarkoitus


Vaikka asioita miten päin tahansa pyörittelee, ei liene epäselvää, mitkä ovat lomamatkojen parhaita hetkiä. Niitä ovat tietysti kaikki ne tilaisuudet, joissa saamme kohdata muita ihmisiä, kuulla heidän tarinoitaan ja luoda uusia tarinoita heidän kanssaan. Ne hetket, jolloin tunnemme jakavamme jotain yhteistä.

Lasillinen muun matkaseurueen kanssa Minnehaha-puistossa, paikallisen pojan saama kalansaalis vesiputouksen juurella, tarina Minnesotaan lähteneestä ja sieltä palanneesta isoisästä, ryhmäkuva Minnesota State Capitolin edessä tai sydämellinen opaskierros Eliel Saarisen suunnittelemassa kirkossa.

En tiedä teistä, mutta minusta nämä hetket tekevät lomamatkoista kaiken sen pakkaamisen, lentokoneessa istumisen ja aikaeroväsymyksen arvoisia. Ehkä ne ovat myös hetkiä, jotka tekevät elämästä kaiken sen arkisen aherruksen arvoista.

Aamutunnelmia Minneapolisista


Ensimmäinen aamu Minnesotassa valkeni aurinkoisena öisen ukkosen ja rankkasateen jälkeen. Tosin aika moni matkalainen taisi herätä jo hyvissä ajoin ennen aurinkoa, kun kello alkoi lähennellä Suomessa puolta päivää.

Tämän tiistain 29.7. teemana meillä näyttääkin olevan maan tavoille tottuminen. Mitenkäs nämä kahvinkeitin ja tallelokero toimivat? Mistä saadaan juontivettä ja dollareita? Uskaltaako silitysrautaa käyttää ja mistä suihku käännetään auki? Entä miten jääpala-automaatista saadaan jääpaloja ilman, että puolet lentää lattialle?

Aamuharjoituksiimme kuuluu erityisesti paikalliseen aamupalaan tottuminen: munakasta, pekonia, makkaraa ja ranskalaisia. Käsi ylös, kuinka moni olisi kaivannut lautaselleen leipää, kasviksia tai hedelmiä?

Lisäksi ainakin osa porukasta kävi harjoittelemassa kadulla kulkemista ja suojatien ylittämistä. Onneksi siihen oli sentään selkeät ohjeet ja punaisen valon palaessa kaiuttimesta kuului vielä: "Wait! Wait! Wait! Wait! Wait!"

maanantai 28. heinäkuuta 2025

Limusiinilla hotelliin - tai ainakin melkein


Pitkän lentomatkan jälkeen Haverinen Family Club saapui vihdoin perille Minnesotaan. Hieman rajaviranomainen ihmetteli sukumme suurta kokoa, joten jätimme kertomatta hänelle, että matkalla oli vain pieni osa suvustamme.

Passintarkastuksen ja matkalaukkujen saamisen jälkeen odottelimme hetken vastaanottokomiteaa, joka lopulta saapuikin yhden miehen voimin. Harmiksemme hän johdatti meisät parkissa olleiden mustien limusiinien ohi, mutta kyllä meidän kelpasi matkustaa hotellille myös mustan tilausajobussin nahkaisilla istuimilla.

Lähtökuopissa lentokentällä

Maanantaina 28.7. klo 14 maissa seisomme Helsinki-Vantaan lentokentän lähtöportin 28 tuntumassa odottamassa lentoa Reykjavikiin.

Missähän ne muut Haveriset ovat? Riikka, Erkki, Jari ja Marja kirjoittivat WhatsAppiin olevansa täällä kahvilla. Hei katso! Nuo näyttävät tutuilta Teams-kasvoilta ja nuo toisetkin ovat ihan Haveristen näköisiä. Liitytään joukkoon!

Esittely kierros menee sujuvasti: Haverinen, Haverinen. Pannula. Haverinen. Haverinen. Keinonen. Haverinen. Huotari. Haverinen. Haverinen... Ehkä onkin parempi esittäytyä etunimillä: Marja. Jari. Veijo. Seppo. Timo. Urpo. Anu. Liisa. Sylvi. Mervi. Erkki. Riikka. Veera. 

Muutama puuttuu vielä, mutta ei kauan, sillä ihan heti tulee kuulutus: "Icelandairin lento Reykjavikiin on valmiina lähtöön. Matkustajia pyydetään saapumaan portille 28." Tästä se lähtee!



Hyvien ihmisten Amerikka

Yhden mielestä se on sattumaa, toisen mukaan kohtalon oikkuja. Kolmas uskoo korkeampiin voimiin, neljäs hyviin henkiin. Olipa ta...