Kanadan "Las Vegasista" eli Niagaran putousten viereen rakennetusta luksushotellien, kasinoiden ja muiden hullujen huvitusten täyttämästä Niagara Falls -kaupungista lähdimme tiistaiaamuna kohti Torontoa. Toisin kuin 35 vuotta sitten kirjoitetussa Haveristen sukuseuran Amerikan-reissun matkakertomuksessa sanotaan, Toronton asutus ei enää tänä päivänä näyttänyt matalalta ja laajalle alueelle levinneeltä vaan pikemminkin korkealta ja keskustaan pakkautuneelta. Kyllä siinä oli pääosin Itä-Suomen metsistä lähtöisin olevilla matkustajilla ihmettelemistä ja pohtimista, miten nuo tornitalojen asukkaat edes kotiinsa löytävät tässä valtavien betonipalikoiden muodostamassa viidakossa.
Ympärilleen katselee
Auringonkin arvelee
Voivan sieltä saavuttaa
Siksi huutaa ”Hei hurraa!"
Päät takakenossa ihmettelimme pilvenpiirtäjiä ja housunpuntit tutisten nousimme yli 440 metrin korkeuteen CN Towerin näköalatasanteelle katsomaan samoja maisemia yläilmoista suurten ikkunoiden ja lasisen lattian läpi. Kanadan suurten metsäpalojen vuoksi emme nähneet tornista kovin kauas. Sen sijaan lähelle näimme erittäin hyvin, kun päät takakenossa ihmettelimme näköalatasanteen peilikattoa.
Koska CN Toweria korkeammalle emme tällä matkalla enää pääsisi, päätimme jättää yhä ylös yrittämisen Amerikan mantereen asukkaille ja palata takaisin koti-Suomeen matalampien talojen ja pienempien huvitusten pariin - ihmisen kokoisiin ympyröihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti