Aamiaisen jälkeen amerikkalaiset Haveriset tulivat hakemaan sukuaan omilla autoilla ja järjestetyin taksikyydein hotellilta. Saimme istua Cadillaceissa ja muissa hienoissa tilavissa autoissa. Matka Part Pointiin ajettiin kauniissa rantamaisemassa usean kilometrin mittaista niemeä pitkin. Matkan varrella ihailimme miljoonataloja ja järven selkää. Autokuskimme esitteli Duluthia.
Huvimajalle päästyämme näimme kauniit piknik-kattaukset ja iloista sukua ympärillämme. Saimme pienet tervetuliaislahjat, jotka muistuttivat yhteisistä juurista. Kommunikointi englannin kielellä lähti mukavasti käyntiin ja jokainen tunsi olevansa osa suurta sukua. Kohta saimme syödä Jackin metsästämästä peurasta tehtyä savumakkaraa, salaatteja ym. herkkuja.
Sekä amerikkalaiset että suomalaiset olivat varautuneet ohjelmaosuuksin, ja me suomalaiset saimme kajauttaa Kainuun maakuntalaulun, Karjalan kunnailla ja Arvon mekin ansaitsemme. Veera esitti taitavasti ja mieleenpainuvasti kalevalaista runoutta sekä suomeksi että englanniksi. Anu piti Suomi-aiheisen tietokilpailun, jossa jaettiin myös palkinnot! Maunon suomeksi ja Terhin englanniksi tulkkaama puhe oli koskettava.
Kun oikein vauhtiin päästiin tanssittiin vielä letkajenkkaa, otettiin hupikuvia ja valsattiin Steve Solkelan haitarimusiikin tahtiin. Suomalainenkin notkistui ja rohkaistui ekstroverttien amerikkalaisten seurassa. Tämän ominaisuuden olemme päättäneet viedä Suomeen. Toivottavasti matkamuistona viedystä ilosta ja riemusta ei tule tullimaksuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti